Salmiakki-ihminen

Omaan minäkuvaani kuuluu se, että olen ”kaikkien kaveri”. Tämä johtuu siitä, että olen itseäni tutkiskellessani huomannut selviäväni keskustelutilanteista lähes aina tuskitta ja hyvä maku suussa, riippumatta onko suuni osoitettuna tuttuun, minua vanhempaan, tai miten ikinä erilaiseen ihmiseen vai ei. Enkä myöskään hirveän suurta määrää minua kohtaan kaunaa kantavista osaa myöskään nimetä. Tulen siis kaikkien kanssa toimeen, niinpä olen ”kaikkien kaveri”, I guess.

Tämä kaikki vaikka vi-…e- en voi sanoa vihaan, se kuulostaisi ihan yläastelaisen röökinhajuiselta möngerrykseltä… öö, sanotaan vaikka… Tämä kaikki vaikka juuri ja juuri siedän muita ihmisiä. Tuntuu väärältä sanoa noin, vaikkakin niin se vain on, kenties sen vuoksi, että onhan tuo ilkeästi sanottu. ”Ihminen on paha,” oon niin valmis Teakin Dramaturgia opinnoille fr.

Miten voin sitten olla ”kaikkien kaveri” ja silti kantaa negatiivista kuvaa kaikista? Eikö minun pitäisi kasvot pitkän tukan taakse piilottava, möreä-ääninen omaan huoneeseen lukittautuva pipopää? No ei pidä. Ja vastauksena ensimmäiseen, olemalla kiltti; jotain niin yksinkertaista mitä läheskään kaikki ei osaa. Niinku ystävällisyys on legit kaikki mitä tarvii sujuvaan kanssakäyntiin miten jengi ei tajuu :DD

Mutta myös, siksi, että pidän ihmisiä salmiakkina.

Kirjoitan tätä tekstiä siviilipalveluskeskukselta. Olen täällä ollut nyt tasan viikon ja pakko sanoa, tähän asti on ollut ihan vitun kivaa kyllä. Oma huone, neljä ateriaa päivässä (joista kaikki taivaallisen herkullisia), Hanhi, tunneilla opetetaan hyödyllisiä taitoja ja tietoja; tämähän on huippua! (Onneksi pääsen pois ylihuomenna)

Parasta on ollut kuitenkin se, miten kaikkien kaverina on päässyt tapaamaan mitä erikoisempia ihmisiä. Yhdessä kohtaa teet kaakaota tietojenkäsittelytiedettä opiskelevan kanssa, toisessa vertailet eri IPA-oluita oikeustieteen maisteriopinnot suorittaneen kunnanvaltuutetun kanssa, kolmannessa vertailet pokeripöydässä taidelukioita turkulaisen kanssa… siis kuka vittu tän käsikirjotti; ehkä en ookaan valmis Teakin dramaturgiaan fr.

Neljännessä tilanteessa olet kitannut bisseä, kosketellut kaverin palloja omalla mailalla bilispöydässä ja katsellut instagram-tissejä luennon takapenkillä sellaisen kaverin kanssa, joka kaiken tämän kivan jälkeen sanoo ruokailussa ”aa, mää äänestin persuja”

Vittu. Ja kiitos, luulin että sivarissa jäisin paitsi näiltä avartavilta urpojen kohtaamisilta, mutta ei sittenkään. Enemmän kuitenkin vittu.

Noh, kaikkien kaverina iskin tonnin setelin päälle ja naurahdin. Mielessäni kuitenkin sisäinen Aku-Ankka ihmetteli ”Mitä vittua nyt taas, luulin, että tällainen sekoilu on lopetettu”. Sitten se palautti taas sen perusajatukseni ihmisistä ja tajusin ettei sekoilua tosiaankan ole lopetettu; ”Never stop the madness ja kohta vedetään taas!”

Sitä niin haluaisi uskoa, että viettäessä makeaa aikaa tyyppien kanssa, olisivat tyypitkin makeita, mutta he kaatavat kasan suolaa itsensä päälle, joskus jopa vain sanoin ”äänestin persuja”. Pessimismini osuu oikeaan, vaikken edes haluaisi. Ihmiset kun vain ovat niin makeansuolaisia, ikään kuin salmiakkia.

Haluaisin uskoa ihmisen hyvyyteen, todellakin haluaisin. Mutta makeiden ihmisten suolatessaan itseään ahneudella, epätasa-arvoisuudella, tai vaikkapa vihan ja väkivallan lietsonnalla, käy se vaikeaksi. Onneksi kaikkien kaverina, pidän salmiakista.

”Tämän Sällin mielenkuvassa Sällit ovat poikkeus; he ovat rakkaitta makeina kuin suolaisinakin <3”

Tatu ”Tatti Kivikyrpä” Kiviranta